Over half way -thoughts

Moi! Vika kokonainen kuukaus vieräthi käyntiin. Huhhu. Kohta on tääki lysti lopussa, mut eiks se niin mee, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Huikeet kaks kuukautta takana päin. Parin kahen viikon aikana on tuntunu, että elämä ei oo mitään muuta kun bilettämistä, joka alko ahistaa vähäsen. Viime viikolla olin ulkona neljänä iltana... Se on jo semisti liikaa ja alkokin vähä ahistaan. Tajusin, että normi arjen askareetkin, kuten pyykkäys tai ruokakaupassa käynti alko olee ylivoimasii, saati sitten kouluhommien tekeminen. Nyt otettii Ninan kaa itteemme taas niskasta kiinni ja alettiin hommiin. Koulu ekana ja sitten juhlat. Onneks toi nyt oli vaa yks viikko, kun noin paljon juhli. Eikä siis mitään overi juomista, vaan just myöhään valvomista ja höntyilyä. Esim lauantaina kun oltiin Torontossa niissä reivi-kemuissa, niin olin käytännössä vesi-selvä kotiin lähtiessä, sillä tanssittiin ja pompittiin niin täysii, ettei voinu juoda mitään muuta kun vettä.

Oon kyl onnellinen tästä koko hommasta ja tuntuu, et oon ottanu tästä kaiken tosi hyvin irti. Oon oppinu paljon englantii, saanu paljon super mielettömiä kavereita ja nauttinu uudesta ympäristöstä ja elämästä ihan kympillä. Tähän mennessä ei oo mitään negatiivista sanottavaa. Toki nyt kun aikaa on menny, ni alkaa huomaa, että kaipaa enemmän ja enemmän kavereita ja perhettä. Ihan mieletöntä nähä kohta Suvi New Yorkissa ja sit mennä jouluksi kotiin perheen luokse. Itsenäisyyspäivä on huomenna tasan kuukauden päässä ja se on mälsää kun ei oo Suomessa. Mut pitää fiilistellä kynttilöillä ja suomi-musalla sitä täällä Kanadassa. Meillä on eurooppa-kauppa tossa lähellä, pitää käydä kattoo jos vahingossa löytyis glögiä. Uusi vuosi pinen kanssa Levillä, mieletöntä. Parhaat naiset, legendaarisin sijainti ja lautailu. Onks about parempaa. 

On siis tosi kiva tulla takas Suomeen, vaikkakin ois täällä voinut olla pikkasen pidempää. Toisaalta London on niin pieni paikka ja täällä on aika pienet piirit, niin jos mä vuoden oisin täällä ollu, ni homma ois saattanu käydä puuduttaan pikkusen, en tiiä. Kohti uusia seikkailuja! Täällä mieli on jotenkin avartunu sen verran, että oon tajunu, et maailma on tehty nähtäväks. Me eletään täällä vaan kerran, miksen ottais siitä kaiken mahollisen irti. Ne ketkä ei tykkää matkustamisesta ja viihtyy paremmin himassa, mitä helvettiä. Kuinka rajoittunu mieli voi olla? Ite haluun nähä niin paljon paikkoja kun mahollista. En nyt siis tarkota, että haluun muuttaa Suomesta pois tms, mut ainakin haluun tehä matkoja ja nähä eri mestoja niin paljon kun ikinä resursseja vaan riittää. Maailma on täynnä mielettömiä paikkoja ja kulttuureja, joita todellakin haluun käydä todistamassa. Aina oon tykänny matkustelusta, mut tääl mieli avartunu kyllä vieläkin enemmän. 

Hain itseasiassa harjottelupaikkaa Floridasta. No worries, ne tarvii työntekijän ASAP, joten todennäköisyys, että mä saisin paikan, on aika minimaalinen, kun voisin sinne lähteä vasta joskus ens vuoden puolella. Hainpahan nyt kuitenkin. Ens kevät ahistaa vähän, kun pitäs löytää just harkkapaikka ja tehä opinnäytetyö. Opparin tekeminen tuntuu tällä hetkellä vastenmieliseltä, ei kiinnostais yhtään alkaa kirjottaa jotain helvetin sata sivusta raporttia. Pakkohan se vaan on tehä. Saa nähä vaan, teenkö sen nyt keväällä vai sitten ens syksynä. Riippuu aika pitkälti mun harkka-paikasta. Kaikista tehokkainta ois, jos voisin tehä mun opparin harkkapaikan yritykselle, niin ois vähän niinkun kaks kärpästä yhellä iskulla. En kyl oo yhtään valmis siihen, että mun opsikelija-elämä loppuis jo ens kesään. En sitten yhtään. Oon hemmetti vasta 22 sillon ja muka valmis työelämään... Enpä tiiä... Oon alkanu ihan huolella miettimään, että jos yrittäis jatkaa vielä maisteri-tutkintoon ja suorittais sen vaikka vielä ulkomailla. Ruotsi vois olla hyvä vaihtoehto, kun haluisin parantaa ruotsinkieltä sujuvammaksi.

Tässäpä vähän ajatuksia parista kuukaudesta ja tulevasta. Näyttää ihan valosalle :) Pus.

-H

Hey! The last full month here in Canada just started and unfortunately soon this whole journey will be in the past. All good things will come to an end, eh.. I have had a feeling that couple of last weeks haven't been anything else except partying, which caused me a bit of an anxiety. :D I realized that even grocery shopping or doing laundry (not to even mention school stuff) started to feel overwhelming. We decided to get our lifes back on track with Nina; school before partying. We were out partying for four nights last week and that is way too much. Well it was Halloween and stuff.. But still.

I'm really happy about this whole journey in Canada and I feel like I've taken everything out of this experience. I've learned lot of English, got new amazing friends and enjoyed the new environment and life to the fullest. So far I have nothing negative to say. Sure I have noticed further we go, more and more I'm missing my family and friends. How awesome is to see Suvi soon in New York and go home for Christmas and spend it with my dear family. It's bummer that I'm not gonna be able to celebrate Finlands independence day in Finland, but I will listen to some awesome Finnish music and burn candles here at home! Roommates will probably love it :) New year in Lapland: the best company, the most legendary location and snowboarding. Does it get any better than that?

So. It's really nice to go back to Finland, even though I could have spent a bit more time here. Although  London is quite small city so spending the whole year here might have got a bit boring, don't know. Towards new adventures, eh! Even though I have always loved travelling this whole experience has opened my mind a lot and I have realized that world is made to be seen. We only live once, why wouldn't we take everything out of it. World is like a book. Those who don't travel, read only one page. In my opinion people who just like to stay home and don't even wanna see the world are just weird... So short sighted. I'm not saying that I'm necessarily gonna move away from Finland, but at least I wanna travel and see as many places as possible. World is full of amazing places and cultures and I definitely wanna be there to prove their existing! 

I actually applied for an internship place in Florida. Don't worry family,  it's probably not gonna happen, since they need a new employee ASAP and I could start working there sometime in beginning of next year.. so... No worries. Upcoming spring is causing a bit of an anxiety for me  since I have to find a internship place and I should write my thesis. Thesis - couldn't be less interested in writing them at the moment. And! If I finish my thesis before summer it means that I'll graduate as well. I'm definitely not ready to end my student life yet. I'm only 22 for god sakes! It would be good to continue my studies to master-level and maybe do it abroad. It would be nice to go to Sweden since I really wanna improve my Swedish-language. 

Here were some thoughts about my current life and the future. Seems pretty bright, eh. :)

-H